En nähnyt häntä koko viikonloppuna, tylsää..Tää juttu hiipuis kyllä nopeesti, kunhan en vaan näe häntä missään. Ja se voisi olla ihan hyvä juttu, mutta kun mä haluaisin nähdä ja koskettaa ja tuntea hänet ihoa vasten. Tää on kyllä ku jotain teini-ihastusta. Paljon ajatusta mutta ei minkäänlaista toimintaa. Toisaalta jos mä menisin sänkyyn tän miehen kanssa nii voisin päästä yli siitä helpommin...tai sitten en..Sitäpaitsi sillä oli emäntä taas..Ärsyttävää..

Jos näkis ees salilla sitä joskus, mutta eipä se taida siel paljoo käydä enää..Ja toisaalta taas en haluais nähdä siellä, kun yleensä oon nii punanen ku rapu. Kylläpä on taas niin viisasta tekstiä..

Tässä blogissa aion kirjoitella sisäisiä tuntojani suhteestani mieheeni ja salaisesta ihastuksestani.Olen ollut miehen kanssa jo useamman vuoden yhdessä ja lapsia on, mutta nyt jostakin kumman syystä olen ihastunut vähän liikaa erääseen toiseen. Ja olen huomannut ettei siinä ole minkäänlaista järkeä,mutta vaikea on muuttaa omia ajatuksiaan. Huomaan ajattelevani häntä ja yritän lopettaa,mutta ajatukset hänestä vain ilmaantuvat varsinkin jos olen tekemässä jotain rutiinihommaa,kuten tiskausta,imurointia jne. Ja kyllähän läheiset huomaavat sellaisen jos on entistä poissaolevampi.. Tiedän ettei mies vaihtamalla parane ja sitä rataa,mutta siitä huolimatta en pysty karkottamaan toista mielestäni enkä parantamaan suhdetta mieheen. Ajattelen että tänään olen ystävällisempi, mutta silti väistän suukkoja, enkä halua häntä lähelleni..En halua kylläkään lähteä tästä suhteesta, enimmäkseen lasten takia ja arjen sujumisen takia..ja ajattelen että tämä mielialani on väliaikaista. Ei suhteessamme sinänsä mitään vikaa ole, kaikki ulkoiset asiat ovat kyllä kunnossa, joku kumma kyllästyminen näyttää vain olevan melkeinpä väistämätöntä, niin monta samantyylistä blogia olen nimittäin lukenut. ehkäpä ihminen ei sittenkään ole luotu aivan yksiavioiseksi..

Tämän toisen henkilön kanssa en ole mitään tehnyt, siis varsinaisesti.. kävin kyllä hänen luonaan...olin  hänen sylissään ja...suutelimme ja olisin niin halunnut rakastella, mutta jonkinlainen järki kuitenkin onneksi pysyi päässä..mutta sen jälkeen olen kyllä ajatellut häntä paljon..olemme mesettäneet jonkun verran, mutta en ymmärrä miten muut ihmiset pystyvät pitämään salassa toisen suhteensa. Mies kurkkii olkani takaa vähän väliä jos olen koneella. Ahdistaa tuollainen tunkeilu, kaipaisin enemmän tilaa ja itsenäisyyttä. tällä hetkellä tuntuu siltä että joku avoin suhde olisi oikein hyvä. ei minua haittaisi jos hänellä olisi joku naisjuttu, kunhan se ei haittaisi mitään perusjuttuja, kodin hoitamista jne..

Kaikki näyttää siis ulkoisesti olevan aivan hyvin, miehen kanssa olemme hmmm. olisiko ystäviä oikea sana, seksiäkin harrastamme joskus,ehkä korkeintaan kerran viikossa..tai kahdessa, mussa vaan taitaa olla joku valuvika kun pähkäilen joutavia, mutta joku lisääntyneen reviirin tarve mulle nyt on tullut. Luinkin että suhteessa tulee tällainen itsenäistymiskausi, mutta se saattaa olla kriisiaika jos se tulee eri aikaan puolisoille. Näyttää että mies haluaa olla vielä lähellä ja mä taas haluaisin olla kauempana. Haluan omaa tilaa, omaa aikaa, omia ystäviä, omia harrastuksia ja mies kyselee vaan että :"mikä sua vaivaa, painaako joku mieltä."  Äh ei mikään muu ahdista paitsi just tuollaiset joutavat kyselyt ja utelut..

mutta palaan asiaan..